Vuoden 2006 päättyessä

En ole kirjoittanut jouluaaton jälkeen, koska halusin antaa kaiken aikani ja huomioni perheelleni ja niille, jotka ovat kaikkein läheisimpiä.

Tapaninpäivänä kävimme koko perheen voimalla lähes perinteisellä ajelulla Sotkamoon ja takaisin saman päivän aikana. Vaimoni on sieltä kotoisin ja hänen vanhempansa ovat jo 80- ja 77-vuotiaita. Tällä kerralla käyntimme oli erityisen merkityksellinen, sillä appeni sairastui kaksi viikkoa sitten vakavasti ja ennuste oli aluksi hyvin huono. Hän on kuitenkin sitkeästi riippunut elämässä kiinni ja uhmannut lääketieteen ennusteita toipumisesta vastaavissa sairaskohtauksissa. Tallella oli edelleen se sama huumori, jonka avulla hän on selvinnyt aikaisemmistakin sairaskohtauksistaan. Ihailen häntä ja hänen kaltaisiaan, jotka ovat sitkeällä työllään ja uupumattomalla uurastuksellaan tätä maata rakentaneet sodan jälkeisestä tuhkasta. Ymmärrämmekö heidän työnsä merkityksen?

Appeni huoneesta terveyskeskuksen vuodeosastolta soitin isälleni Vaasaan ja annoin samanikäisten miesten keskustella tovin keskenään. Ymmärtävät hyvin toisiaan. Samanlainen elämänkokemus kummallakin. Anoppini hyvän ruoan vahvistamina lähdimme ajamaan kotiin. Kun myöhään illalla tulimme Kuopioon, olimme väsyneitä, mutta onnellisia siitä, että olimme päättäneet lähteä. Vierailu merkitsi heille paljon ja vahvisti meidän käsityksemme siitä, mikä on ihmisen elämässä todella tärkeää. Toinen ihminen.

Hyvää Joulua!

Eilen kirjoitin, että on vielä kuluva päivä ja seuraava yö aikaa tulla enemmän lunta maahan. Aamulla kun tulin keittiöön ja katsoin ulos totesin, että lunta on todellakin satanut lisää yön aikana. Ei paljoa, mutta kuitenkin sen verran, että ehkä naapurin Neea-tyttö pääsee kuin pääseekin laskemaan pulkalla aivan ulko-oven edessä. Niin hän eilen toivoi kun juttelimme.

Tänään naapurin lapset tulivat toivottamaan hyvää joulua, Neeakin vanhempien veljiensä kanssa. Ulko-oven edessä esikoinen kertasi kuopukselle, mitä hänen tulee sanoa. Ja Neea sanoi, reippaasti ja kirkkaalla äänellään. Suloinen 2-vuotias. Antaisin mielelläni hänelle lisää lunta, jos se vain olisi minun vallassani.

Isäni soitti eilen Vaasasta. Hän oli veljeni luona, jossa oli koolla pitkälle toistakymmentä henkeä. Siellä ei ollut tietoakaan lumesta. Lapsuudessani oli aina lunta Vaasassa jouluna – muistankohan oikein?

Riisipuuron söimme aamupäivällä, kohta on jouluruoan aika. Iloitsen ja nautin joulupyhien kiireettömyydestä ja siitä, että koko perhe on koolla. Näitä hetkiä ei ole enää kovin monta vuodessa kun vuodenvaihteen jälkeen kuopuksemmekin lähtee opiskelemaan.

Toivotan teille kaikille Rauhallista ja Hyvää Vapahtajamme Syntymäjuhlaa!  

Nauru pidentää ikää

On jouluaaton aatto. Nuoriso on tullut kotiin ja yhdessä katsoimme muutamia videopätkiä. Tämä oli minusta tosi hyvä. Kuljettaja sai mitä ansaitsi. Nauratti niin että kyyneleet tulivat silmiin. Ikää tuli lisää ainakin vuoden verran!

Videosta tuli mieleen, että suojatien eteen pysähtyessä kannattaa käyttäytyä korrektisti, muuten saattaa käydä samalla tavalla kuin kuljettajalle videossa. Se olisi aika noloa.

Joulu 2006

Lupasin kirjoittaa jotakin tiistai-päivästä. Päivä oli täynnä tapaamisia, mutta huipentui illan joululaulukonserttiin Alavan kirkossa Kuopiossa.

Konsertin solisteina oli Tomi Metsäketo ja Mari Palo ja konsertti oli osa heidän laajaa kiertuettansa joulun alla. Kirkko täyttyi hyvissä ajoin ennen konsertin alkua. Tyttäreni kanssa menimme rohkeasti kirkon etuosaan ja kansalliseen tapaan kaksi etummaista penkkiriviä olivat lähes tyhjät. Saimme parhaimmat mahdolliset istumapaikat toiselta riviltä viistosti solisteihin päin. Siinä sitten istuimme ja haltioituneina kuuntelimme upeata laulantaa ja kun yleisön vuoro tuli, osallistuimme lauluun koko sydämestämme. Reilun tunnin ajaksi suljin kaikki muut asiat mielestäni pois – aikakin tuntui pysähtyvän.

Konsertti huipentui kahteen viimeiseen lauluun,  Adamin jouluyöhön ja encorena laulettuun rukous-lauluun (The Prayer). Kyllä ihmisen koulutettu ääni on kaunis! Yleisö taputti innolla ja aivan oikeutetusti. Kiitos Tomi! Kiitos Mari! Kiitos orkesteri!

Nyt on jouluaaton aatto. Maassa on hyvin hento lumipeite ja aamulla klo 7 mittari näytti 0 astetta. Tämä on 20. joulumme Kuopiossa enkä muista kertaakaan aikaisemmin olleen näin vähän lunta jouluna. Mutta onhan tässä vielä tämä päivä ja ensi yö aikaa… 

Toivotan blogini lukijoille Rauhallista ja Hyvää Joulua!

PS. Tulossa tälle sivustolle hauska video, kunhan saamme tekniikan  toimimaan – ehkä jo tämän päivän aikana. Poikkea katsomaan!

 

Mitä jää saldoksi vuodesta 2006?

On 12. joulukuuta. Aamulla +5 astetta. Tuuli ulisee puissa. On pimeää, vetistä, synkkää. Ihan niin kuin eläisimme lokakuun alkupuolta. Ei joulukuun puolessavälissä tällaista keliä pitäisi olla. Nythän pitäisi olla lumi maassa ja hyvät hiihtokelit.Mieleen tulee vähemmän laulettu joululaulu, jonka englanninkielisessä tekstissä kysytään: ”Tämä on joulu ja mitä me olemme tehneet?” Johtuuko tämä Pohjolan poikkeava ilmasto tähän aikaan vuodesta ihmiskunnan toimista, vai onko tämä vain luonnonoikku, josta keskiarvot syntyvät?

Siteeraamaani joululaulua Arja Koriseva on levyttänyt suomeksi vuonna 1991. Siinä teksti on muotoiltu hieman toisin ja kysymys on muuttanut muotoa ikään kuin rukoukseksi: ”Näin pääsimme Jouluun, on valkea maa, vaan ystävät rakkaat, on toivottavaa, että jouluilon jälkeen vielä iloita vois ja tulevat päivät veis pelkomme pois.” Laulun edetessä teksti hieman muuttuu: ””¦jos jouluilon jälkeen vielä iloita vois, ei parempaa lahjaa nyt toivoa vois.”

Joulun alla on hyvä pysähtyä pohtimaan niitä elämän pieniä tai suuria ihmeitä, joista on pitkäaikaista tai peräti pysyvää iloa. Hyvä ystävä, läheinen ihminen, puoliso, omat vanhemmat tai lapset. Toisille usko Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen tuottaa suurta iloa, enemmän kuin parhain maallinen joululahja. En ole joululahjoja vastaan, mutta on myös olemassa lahjoja, joita ei voi ostaa rahalla.

Kuluvan vuoden siirtyessä historiaan on myös terveellistä tutkailla omia aikaansaannoksiaan. Mitkä olivatkaan päämääräni vuoden alkaessa? Olenko saavuttanut tavoitteeni? Olenko tehnyt oikeita asioita ja jos olen, olenko tehnyt oikeat asiat oikein? Saattaa kuulostaa jahkailulta, mutta näitä kysymyksiä on hyvä henkilökohtaisesti pohtia, vaikkapa tällaisen poikkeavan joulukuisen päivän pimeänä iltana kun ei uloskaan tee mieli mennä. Liike-elämässä tällaiset oman toiminnan tutkisteluun tähtäävät kysymykset ovat seuraavan vuoden toiminnan perusta.

Entäpä tämä kysymys: Olemmeko Kuopion kaupungin luottamushenkilöinä tehneet oikeita ja oikeudenmukaisia linjauksia ja päätöksiä? Työn alla on suuria kaupungin ja kaupunkiseudun tulevaisuuteen vaikuttavia linjauksia, joissa meillä ei ole varaa epäonnistumiseen. Mikä sitten auttaa meitä onnistumaan? Varmaankin yhteistyö valtuustoryhmien sisällä ja välillä sekä valtuutettujen ja virkamiesten välillä. Toinen tärkeä onnistumisen edellytys on toistemme kunnioittaminen näkemyseroista huolimatta. Kolmas avain onnistumiseen on ehkä siinä, että me kaikki sitoudumme tekemään parhaamme oman kotikaupunkimme ja sen asukkaiden yhteiseksi hyväksi.

Hyvää Joulua ja paljon iloisia onnistumisia vuodelle 2007!

(Artikkeli julkaistu ViikkoSavo-lehdessä 13.12.2006 sivulla 10)

Omaishoidon ja vammaispalvelujen tukemisesta kunnissa

Palaan vielä hieman Kuopion kaupunginvaltuuston maanantai-iltaiseen kokoukseen. Yhtenä tärkeimmistä asioista listalla oli omaishoidon ja vammaispalvelujen tukeminen kunnan budjetista.

Yhtä mieltä olemme varmasti siitä, että kotihoito niin kauan kuin se on mahdollista, on sekä inhimillistä että kunnalle halvin ratkaisu. Ongelma on vain siinä, että kummassakin tapauksessa tuki on harkinnanvaraista, vaikka kriteerit täyttyisivätkin.

Ratkaisuksi ehdotan, että tuki kirjataan laiksi ja että valtio osallistuu kustannusten maksamiseen joko Kelan kautta tai ylimääräisinä valtionosuuksina kunnille. Suuri osa kunnista on jo nyt taloudellisessa ahdingossa kun valtio on sysännyt aina vaan uusia velvoitteita ilman vastaavia määrärahoja.

Mistä sitten rahat omaishoidon ja vammaispalvelujen tukemiseen? Valtio on antanut tällä vaalikaudella yli 5 miljardin euron verohelpotukset. Osa vuoden 2007 budjetissa kaavaillusta veroalennusvarasta voitaisiin käyttää tähän tarkoitukseen. Se olisi solidaarista veropolitiikkaa. Valtio kuittaa myös vuosittain melkoiset osingot omistamistaan pörssiosakkeista. Eikö näistä voisi lohkaista osaa tämän arvokkaan työn tukemiseksi?

Viikko 50

Mennyt viikko oli työntäyteinen. Siksi en ole kirjoittanut kymmeneen päivään, vaikka mieli olisi tehnyt. Maanantai ja tiistai olivat täynnä ohjelmaa aamusta iltaan asti. Molempina iltoina oli vaaleihin liittyviä tapaamisia – Siilinjärvellä ja Karttulassa.

Tiistaina aamupäivällä kirjoitin kaupunginvaltuutetun ominaisuudessa jutun ViikkoSavon Hyvä kysymys -palstalle. Se tuli seuraavan päivän lehteen eli ke 13.12. Olen saanut jutusta myönteistä palautetta. Puolelta päivin osallistuin Radio Dein yhteistyökumppaneiden joululounaalle - tarjolla oli hyvää jouluruokaa ja erinomaista seuraa sekä yhteisestä uskostamme kumpuavaa aitoa elämisen iloa. Evankeliumi on todella iloinen uutinen!

Keskiviikkona ajoin Helsinkiin, jossa olin kouluttamassa torstain ja perjantain Cimson Oy:n lukuun (www.cimson.fi). Olen kiitollinen saadessani tehdä haastavaa ja mielenkiintoista työtä ammattitaitoisessa ja hienossa porukassa, josta monista on kuluneen kuuden vuoden aikana tullut hyviä ystäviäni. Perjantaina Opetushallituksen edustaja oli tutustumassa Cimsonin toimintaan ja uusiin toimitiloihin. Cimsonin organisaatio ja toiminta teki vaikutuksen tähän herrasmieheen. Syystäkin.

Perjantai-iltana ja lauantai-iltapäivällä oli sitten aikaa käydä kuuntelemassa joululauluja yhdessä vaimoni kanssa. Molemmilla kerroilla Helsingin Johanneksen kirkossa. Perjantai-iltana Kaartin Soittokunta soitti solisteinaan Johanna ja Ville Rusanen Kuopiosta. Tuntui kotoisalta. Yleisökin pääsi laulamaan. Lauantaina oli sitten Ylioppilaskunnan Laulajien vuoro ja heillä solistina Anu Komsi. Konsertin jälkeen lähdimme sitten ajamaan kotiin Kuopioon, jonne saavuimme klo 23.

Maanantaina 18.12. oli Kuopion kaupunginvaltuuston viimeinen kokous tältä vuodelta. Kokouksen jälkeen söimme yhteisen jouluaterian. Näin olemme päässeet vuoden 2006 toiseksi viimeiselle viikolle ja kun tätä kirjoitan on kello 1:05 keskiviikon puolella ja jouluaattoon on enää neljä päivää.

Myöhemmin tänään pyrin kertomaan teille eilisen päivän eli tiistain tapahtumista ja mietteistäni sen tiimoilta. Nyt on aika lopettaa ja suoda itsellensä lepoa ja unta. 

© 2024 Björn Cederberg, 73 - Sydämellä ja kokemuksella - Arvojen pohjalta