Eilen kirjoitin, että on vielä kuluva päivä ja seuraava yö aikaa tulla enemmän lunta maahan. Aamulla kun tulin keittiöön ja katsoin ulos totesin, että lunta on todellakin satanut lisää yön aikana. Ei paljoa, mutta kuitenkin sen verran, että ehkä naapurin Neea-tyttö pääsee kuin pääseekin laskemaan pulkalla aivan ulko-oven edessä. Niin hän eilen toivoi kun juttelimme.

Tänään naapurin lapset tulivat toivottamaan hyvää joulua, Neeakin vanhempien veljiensä kanssa. Ulko-oven edessä esikoinen kertasi kuopukselle, mitä hänen tulee sanoa. Ja Neea sanoi, reippaasti ja kirkkaalla äänellään. Suloinen 2-vuotias. Antaisin mielelläni hänelle lisää lunta, jos se vain olisi minun vallassani.

Isäni soitti eilen Vaasasta. Hän oli veljeni luona, jossa oli koolla pitkälle toistakymmentä henkeä. Siellä ei ollut tietoakaan lumesta. Lapsuudessani oli aina lunta Vaasassa jouluna – muistankohan oikein?

Riisipuuron söimme aamupäivällä, kohta on jouluruoan aika. Iloitsen ja nautin joulupyhien kiireettömyydestä ja siitä, että koko perhe on koolla. Näitä hetkiä ei ole enää kovin monta vuodessa kun vuodenvaihteen jälkeen kuopuksemmekin lähtee opiskelemaan.

Toivotan teille kaikille Rauhallista ja Hyvää Vapahtajamme Syntymäjuhlaa!