Aamulla hain Karttulasta leivät, joista eilen kirjoitin. Matkaa kertyi yhteensä 100 km. Toin leivät Kuopion torille, joka oli taas elämää pullollaan. 50 leipää meni reilussa kahdessa tunnissa kaupan. Hyvä niin, sillä puolen päivän jälkeen alkoi sataa ja väki väheni selvästi. Leipien ohessa tarjosimme yleisölle ns. Marskin juomaa, mustaherukan lehdistä valmistettua.

Torilla tapasin ystäväni, joka on hiljattain sairastunut syöpään. Keskustelimme syövän hoidosta ja hoidon sivuvaikutuksista, luottamuksesta Jumalaan keskellä epävarmuutta tulevaisuuden suhteen ja kuoleman ollessa yksi mahdollinen lopputulema. Puhuimme myös toivosta, siitä toivosta joka meille tarjotaan Jeesuksen sovituskuoleman ja ylösnousemuksen tähden ja joka apostoli Paavalin sanojen mukaan ”ei saata häpeään”. Sairas ihminen tarvitsee ennen muuta toivoa. Jos toivo menetetään, usein ruumiskaan ei jaksa enää taistella vastaan ja sairaus vie voiton. Kerroin, että olemme rukoilleet hänen puolestaan ja hän sanoi tunteneensa, että ystävien ja tuntemattomien ihmisten rukoukset ovat tulleet kuulluiksi. Usko on arvokas lahja ja sen merkitys korostuu kun ihmisen koko elämä on vaakalaudalla.