Kuopuksemme siirsi opintonsa Porvoosta Kuopioon ollaksensa lähempänä sisartaan ja voidakseen olla avuksi tämän raskauden loppupuolella ja varsinkin synnytyksen jälkeen. Kuopuksesta on riemullinen asia, että hänestä tulee täti. Ilo on molemminpuolinen, sillä vanhemmalle tyttärellemme ja hänen aviomiehelleen on tärkeää, että heillä on potentiaalinen apu vain 200 metrin päässä. Kuopus on innoissaan, hän kun rakastaa pienokaisia.

Olen iloinen siitä, että lapset ovat lähellä. Iloitsen myös siitä, että sisarukset auttavat toisiaan. Muistuu mieleen aika, jolloin lapsemme olivat pieniä. Kun kaksi ensimmäistä lastamme syntyivät, oma äitini oli jo kauan sitten kuollut ja muut isovanhemmat asuivat kaukana Oulunsalosta, jossa kotimme tuolloin sijaitsi. Oli pärjättävä kahdestaan ja pyöritettävä arjen rutiinit kahden pienen lapsen kanssa pitkälti ilman ulkopuolista apua. Oli aikoja jolloin sekä talous että omat voimavarat olivat todella tiukalla. Päivä kerrallaan selvittiin eteenpäin ja olosuhteet opettivat tosi hyväksi silloisen markan venyttäjäksi. Ihmettelen kiitollisena, miten hyvin olemme noista ajoista selvinneet.

Toivon että tyttäremme antaa arvon sille, että apu on lähellä ja isovanhemmat ovat muutaman kilometrin säteellä. Oman kokemuksemme perusteella se on ylellistä.