Keskustelu aborteista on tervetullutta. Kun Euroopassa tehdään yksi abortti joka 25. sekunti, niin koko maailman vastaava luku on 1,5 aborttia joka sekunti eli 5400 aborttia joka tunti ja niin edelleen. Todella huimia lukuja.
Suomessa tehdään vuosittain noin 10 000 aborttia eli keskimäärin 27 aborttia joka päivä. Kymmenessä vuodessa Suomessa voisi siis olla laskennallisesti 100 000 lasta enemmän, jos he kaikki olisivat saaneet elää. Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että osa näistä lapsista olisivat syntyneet ympäristöön ja vanhemmille, joiden kyky tukea lapsen kasvua ja kehitystä olisi ollut vähintäänkin puutteellinen.
Itse olisin puoltamassa aborttia kahdenlaisessa tilanteessa:
1. Mikäli raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta ja 2. Mikäli raskauden jatkuminen muodostaa välittömän uhan äidin terveydelle ja elämälle.
Raskauden keskeytys ei ole mikään pieni asia. Myöhemmin elämässä moni abortin läpikäynyt nainen potee voimakasta syyllisyyttä, joka voi sairastuttaa mielen. Lisäksi abortin tehneillä naisilla on noin 8-kertainen riski sairastua rintasyöpään verrattuna normaalisti synnyttäneisiin naisiin.
Omasta lääkärinurastani muistan tapauksen, joka edelleen aika ajoin tulee mieleeni. Olin vasta valmistunut lääkäriksi ja työskentelin Oulun kaupungin terveyskeskuksessa. Elettiin vuotta 1986. Suurimman osan sitä vuotta työskentelin työterveyshuollossa, mutta kesällä olin lyhyen aikaa sijaisena tk:n puolella. Eräänä päivänä joku lääkärikollega puuttui rivistä ja niin sain ilman varoitusta vastaanotolleni nuoren naisen, joka haki aborttia sosiaalisilla perusteilla. En olisi halunnut lausuntoa kirjoittaa, mutta koin etten muutakaan voinut tehdä ja ettei minulle annettu muuta vaihtoehtoa.
Joitakin päiviä myöhemmin istuin syömässä lounasta kun naapuripöydässä abortteja suorittava lääkäri kovalla äänellä kertoi pöydässä istuville, miltä abortoidut sikiöt näyttävät. Muistini mukaan puhetta seurasi remakka nauru. Minulla oli vähällä jäädä lounas sinä päivänä syömättä. Opintojen aikana olin jo tottunut kaikenlaiseen. Mm. siihen, että obduktiosalista mentiin suoraan lounaalle ja joskus sattui lounaalla olemaan maksakastiketta. Mutta tämä äänekäs puhe abortoiduista sikiöistä sai minut voimaan pahoin.