Björn Cederberg, 73

Torstaina 13.3. pidettiin Brysselissä EU:n kokous, jossa Suomea edusti pääministeri Vanhanen ja ulkoministeri Kanerva. Mukana oli myös kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen. Ilkka Kanervan tekstiviesteillään aikaansaamaa myrskyä nähtiin niin tärkeäksi saada tyyntymään, että nähtävästi Kataisen aloitteesta pidettiin puoliltaöin lehdistötilaisuus, jossa Kanerva tunnusti tahdittomuutensa ja pyysi anteeksi kaikilta niiltä, joita hän on käytöksellään loukannut. Pikkuasian vuoksi ei Brysselissä pidetä yöllä lehdistötilaisuutta!

Kokoomuksen kuopiolainen kaupunginvaltuutettu antaa Savon Sanomien etusivulla 14.3. tukensa Kanervalle toteamalla, että ”aikaansaavilla korkean tason poliitikoilla on niin korkea testosteronitaso, että se purkautuu monella tavalla”.

Voi tietysti näinkin olla, mutta jos liian korkea testosteronitaso aiheuttaa sen että mopo karkaa käsistä iltaisin ja öisin, ei siitä korkeasta tasosta taida olla kuin haittaa. Varsinkin kun sillä päästään niittämään kyseenalaista mainetta ulkomaisissa lehdissä. Parempi olisi silloin matalampi taso tai sitten valitaan virkaan henkilö, ”jolla on kokonaan toisenlainen hormoniprofiili”.

Ilkka Kanerva on aivan ilmeisesti saanut viimeisen varoituksen. Nähtäväksi jää, muuttuuko hänen käyttäytymisensä. Toivottavasti. Jos ei muutu, on jonkun näytettävä hänelle ovea hallituksesta. Mutta kuka näyttää? Vanhanenko?

Pääministeri Matti Vanhanen ja nyt myös ulkoministeri Ilkka Kanerva ovat joutuneet kiinni valehtelemisesta. Molemmat asioissa, jotka liittyvät heidän yksityiselämäänsä ja naissuhteisiinsa. Kuinka vakava asia tämä on? Voisimme myös kysyä: Riittääkö ministerille, että hän on vain kyvykäs ja kokenut? Pitääkö hänen olla myös rehellinen ja nuhteeton?

Hallituksen kolme tärkeintä ministeripostia ovat pääministeri, valtiovarainministeri ja ulkoministeri. Näistä pääministeri ja ulkoministeri liikkuvat erityisen paljon ulkomailla ja ovat täten Suomen tasavallan ”käyntikortteja” maailmalla. Ministeri on mitä suurimmassa määrin julkisuuden henkilö eikä hän voi jakaa elämäänsä kahteen osaan: julkiseen ja ei-julkiseen. Pääministeri voi yksityishenkilönä surffailla deittisivustolla, mutta siitä syntynyt suhde on hyvin nopeasti julkinen, varsinkin jos kyseistä henkilöä ei erikseen tahdo suojella julkisuudelta. Ihmissuhteen etsiminen netissä ei ehkä mielletä pääministerin arvolle sopivaksi, joten sen kieltäminen ja hätävalheen kertominen on kovin inhimillistä. Mutta onko se hyväksyttävää?

Nyt Vanhasen oikeusprosessi jatkuu hovissa. Tästä kärsii pääministeri itse, mutta myös Suomen maine EU:ssa ja maailmalla. Turha väittää mitään muuta. Jos EU:n työskentelyyn keskeisesti osallistuvan pääministerin kyvyttömyys hoitaa naissuhteitaan on yleisesti tiedossa, hän aivan varmasti menettää luottamuksensa sellaisen kollegan silmissä, joka suhtautuu tämänkaltaisiin asioihin paljon vakavammin ja konservatiivisemmin kuin me täällä liberaaleja arvoja palvovassa Pohjolassa. Kyllähän me täällä Suomessa voimme sanoa, että tuskin tämä arvostusta nakertaa, mutta se ei maailmalla paljoa paina. Siellä tehdään aivan itsenäisesti omat johtopäätöksensä – meiltä kysymättä!

Entä ulkoministeri Kanervan vihjailevat tekstiviestit erotiikan parissa työskentelevälle tanssijalle? Kaksisataa tekstiviestiä kuukauden sisällä on melkoinen määrä. Niihin on mennyt kohtalaisen paljon aikaa ja lisäksi myös verovaroja. Lisäksi ne osoittavat erittäin huonoa harkintaa. Se taas ei ole mikään pikkujuttu hänen asemassaan olevalle henkilölle, jolta on lupa odottaa moitteetonta käytöstä kaikissa tilanteissa –  sekä virassa että sen ulkopuolella. Ja vielä: Kanerva ei ole ottanut opikseen edellisestä synnyttämästään kohusta kesällä 2005. Jokainen voi erehtyä, mutta joka ei virheistään opi, osoittaa tyhmyyttä.

Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen saattaa olla oikeassa kun hän veikkaa, ettei hallitus ole pitkäikäinen. Joka tapauksessa, tuleva kevät ja kesä on täynnä dramatiikkaa, näin arvioin.