Vaimoni on viimeisen kahden vuoden aikana työnsä ja monien luottamustehtäviensä vuoksi ollut paljon menossa. Niinpä olen oman hyvinvointini vuoksi ”joutunut” innostumaan ruoanlaitosta. Vaimoni on alan ammattilainen, joten olen aikaisemmin jättänyt sen alueen yhteiselämästämme hänen vastuulleen.

Tänä talvena olen käytännössä vastannut meillä ruoan valmistuksesta ja kaupassa käymisestä. Olen pyrkinyt opettelemaan muutamien erilaisten ruokien valmistamista ja reseptejä olen sitten omien mieltymysteni mukaan muokannut. Aikaa se on vaatinut, mutta on ollut mukava huomata, että edistymistä on tapahtunut. Tähän mennessä paras palaute orastavista kokin taidoistani sain muutama viikko sitten vaimoltani. Olin lämmittänyt mikrossa annoksen valmistamaani ruokaa kun hän tokaisi, että ”yläkertaan tuli aivan sairaan hyvä tuoksu”. Niinpä hän maistoi ruokaa ennen kuin syöksyi ovesta ulos johonkin iltatilaisuuteen.

Eilen lauantaina olimme seurakunnan porukalla koolla tyttäreni ja hänen miehensä kodissa valmistamassa vietnamilaista ruokaa. Opettajamme oli nuori vietnamilainen Kuopiossa opiskeleva nainen. Hänen johdollaan opimme pyöräyttämään kiinalaisia kevätrullia muistuttavia kääryleitä, joiden kuori on ohut riisistä valmistettu ”paperi”. Sisällä on jauhelihaa, kasviksia ja sieniä ja koko komeus paistetaan kuumassa öljyssä. Mmm, hyvää oli.

Uusien taitojen oppiminen on mukavaa ja hyödyllistä. Eräs keski-iässä oppimani taito, josta olen suuresti iloinnut viimeisen kymmenen vuoden ajan, on kymmensormijärjestelmän hallinta. Kyllä se huomattavasti nopeuttaa kirjoittamista kun sormet tekevät itsenäisesti työtä ja katse voi kohdistua koko ajan tietokoneen näyttöön. Tätä minulla ei ollut mahdollisuutta oppia koulussa ja muistan kun aluksi tuntui, etten opi millään. Hyvä kun en jättänyt silloin kesken, sillä tästä taidosta on ollut hyötyä joka päivä. Samoin on ruoanlaittotaidosta.