Tässä viime päivien mietteitäni:

Tunnen syvää huolta suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta. Olen siitä myös lehtien palstoilla kirjoittanut. Surullista on, että liian monet eivät näytä ymmärtävän mihin suuntaan olemme menossa. Tämä yksilökeskeinen elämäntapamme on jo pääosin tuhonnut yhteisöllisyyden ja yhteisen vastuun kun ihmiset etsivät enemmän omaa parastaan ja omaa etuaan kuin yhteistä parasta ja yhteistä etua.

KD on perinteisesti puhunut lasten ja nuorten, sairaiden ja vammaisten, vanhusten ja yhteiskunnan heikkojen puolesta. Tämä ei ole trendikästä eikä se saa isoja otsikoita. Usein meitä on Kuopiossa ilmestyvissä lehdissä perusteettomasti mollattu vain sen tähden, että me pidämme esillä kristillisiä perusarvoja ja tahdomme niiden pohjalta rakentaa yhteiskuntaamme. Jokela ja Kauhajoki osoittavat, että yhteiskuntamme voi huonosti ja että liian monet lapset ja nuoret jäävät yksin selviämään elämän suurista haasteista.

Kauhajoki osoitti myös, että poliisilta on riisuttu valtuudet ennaltaehkäisevään rikoksentorjuntaan, ellei heillä ole riittävää näyttöä. Tämäkin mielestäni osoittaa, miten pitkällä me olemme yksilökeskeisessä ajattelussamme ja yksilön oikeuksien puolustamisessa. Yksilöllä on oikeus uhota netissä, mutta häntä ei saa pysäyttää eikä häiritä, ellei hän astu rajan yli ja toteuta rikosaikeitaan. Yksilön vapautta kunnioitetaan siis enemmän kuin koko yhteisön turvallisuutta. Tämä ei voi olla oikein. En minä mitään poliisivaltiota halua, mutta kyllä poliisin täytyy voida puuttua ennaltaehkäisevästi kun joku esittää näin vakavan uhkauksen yleiselle turvallisuudelle.

Kyllä me tarvitsemme yhteistä ryhtiliikettä, yhteistä heräämistä yhteiseen vastuuseen perheenjäsenistä, naapureista, tuttavista, jopa tuntemattomista. Ei tätä suuntaa muuten käännetä millään. Suurten kansanjoukkojen hengellinen herääminen olisi omiaan muuttamaan yksilön sydämessä vallitsevaa arvojärjestystä. Sitä sopii meidän kaikkien rukoilla.