Heinäkuussa tänä kesänä olin vaimoni kanssa lomamatkalla Italiassa. Olimme viikon Adrianmeren rannalla Cattolican pikkukaupungissa ja sieltä käsin teimme matkoja San Marinon kääpiövaltioon, Ravennan kulttuurikaupunkiin ja Bolognan yliopistokaupunkiin. Minulle matka Italiaan oli ensimmäinen, joten aikaisempaa referenssiä ei ollut.

Italiassa juodaan yleisesti viiniä hyvän ruoan kanssa. Lomakohteessamme oli huomattavan vilkas iltaelämä, kaupat olivat auki kello yhteentoista ja ihmiset, nuoret ja vanhat, kävelivät pitkinä matelevina jonoina keskeisiä kauppakatuja ja rantakatua pitkin. Kauppakatujen varsilla oli tiheässä ravintoloita, pizzerioita, kahviloita ja jäätelöbaareja, joiden tarjonnasta jokainen varmasti löysi oman suosikkinsa.

Suomalaisena hämmästelin sitä, ettei päihtyneitä näkynyt katukuvassa. Se oli huomattavan silmiinpistävää verrattuna suomalaiseen katukuvaan. Vain Bolognassa näin kolme päihtynyttä nuorta ja jokainen heistä oli juuri saanut yliopistotutkintonsa suoritetuksi ja he kulkivat laakeriseppele päässään sukulaistensa ja ystäviensä saattelemina perinteisessä kulkueessa kaupungin katuja näennäisesti ilman sen kummempaa päämäärää.

Minulla oli tietty ennakkoluulo berlusconimaisesta Italiasta, jossa käytöstavat ja sivistys ei ehkä saavuta kovin mairittelevia kouluarvosanoja. Yllätyin myönteisesti. Italiaan verrattuna suomalaisen, mukaanlukien kuopiolaisen, katukuvan alkoholikylläisyys on masentavaa katseltavaa. Sivistyneessä alkoholin käytössä olemme valovuosia Italian jäljessä.

Peräänkuulutan yleistä asenneilmaston muutosta. Miksi me hymistelemme juopuneiden törttöilylle kaduilla ja työtovereiden kertomuksille viikonlopun ¨sankariteoista¨, joista ei ole tarkkoja muistikuvia, koska alkoholi on liuottanut ne pois? Tarvitsemme kipeästi kansakuntana ryhtiliikkeen, jotta moista käytöstä kohtaan syntyisi yleinen paheksunta. Alkoholin käyttö kun ei tee sivistymättömästä käytöksestä hyväksyttävää.