Kulunut viikko on ollut minulle merkittävä. Olen saanut levätä syksyn kiireistä ja koettelemuksista ja samalla viettää aikaa itselleni tärkeimpien ihmisten seurassa. Nämä päivät ulottavat vaikutuksensa kauas tulevaisuuteen. Perheenjäsenten väliset siteet ovat lujittuneet entisestään. On ollut hauskaa tehdä asioita yhdessä. Aamuisin kello seitsemän olen tyttäreni kanssa käynyt lenkillä ja eilen teimme kolmen tunnin kävelymatkan yhdessä perheenä.

Tyttärentyttäreni Pinja on minulle tärkeä ihminen. Hänen pursuava elämänilonsa on tarttuvaa. Hän keksii leikkejä sieltä, mistä aikuinen ei edes osaa etsiä. Hän tahtoo juosta kilpaa hotellin käytävillä, hän rakastaa voittamista ja keksii säännöt omasta päästään 5-vuotiaan viattomuudella. Hän rakentaa ”kakun” värikkäistä ponkkareista vaimoni avustamana, ihailee sitä päivän ja seuraavana päivänä heittää kaikki ponkkarit huoneemme lattialle sateena, kerää ne rykelmiin, jotka ovat hänen mielikuvituksessaan värikkäitä puita ja seuraavassa hetkessä ne ovatkin pujottelukeppejä, joiden lomitse käymme kisaa, jonka hän tietysti voittaa.

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Se on tärkeää, sillä jonkun tulee niitäkin hoitaa. Mutta jos minun täytyy asettaa itselleni tärkeimmät asiat järjestykseen, Pinja voittaa politiikan puhtaasti 5-0.  Se ei tarkoita, etta suhtautuisin politiikkaan kevyesti, se vain tarkoittaa, että minulle on tärkeämpää opettaa seuraavalle sukupolvelle niitä periaatteita ja arvoja, joihin itse uskon.

Tänään sain lasteni välityksellä uusia ystäviä. Uudet ystäväni ovat lastemme sukupolven edustajia. Pedro ja toinen Pedro ovat syntyperäisiä Madeiran saaren asukkaita, Claudia on syntynyt Venetsuelassa ja hänen vanhempansa ovat paluumuuttajia.

Onnellisuuden siemenet löytyvät läheltä: Perheenjäsenet, jotka rakastavat puutteistani huolimatta. Viisivuotiaan ihaileva katse, joka on voimallinen nostamaan ukin jalat irti maasta. Uudet ystävät, jotka osoittavat muukalaiselle pyyteetöntä vieraanvaraisuutta. Täydellinen päivä.