Pitkäperjantai sarastaa erittäin kylmänä. Kuopiossa -9 astetta. Kevät on tänä vuonna myöhässä. Monella on pitkä vapaa edessä. Näiden päivien aikana on hyvä pohtia elämän syviä kysymyksiä.

Tulin uskoon tai usko Jeesukseen saavutti minut Pääsiäisen alla vuonna 1977. Siitä on jo kulunut 40 vuotta. Jeesuksen kuoleman merkitys avautui minulle noina päivinä henkilökohtaisesti. Oli kuin joku olisi pannut valot päälle pimeässä huoneessa, jossa olin. Edelleen muistan hyvin ne tuntemukset, jotka valtasivat mieleni. Päällimmäisenä oli suuri kiitollisuus ja merkillinen rauha. Hartioita painavat taakat otettiin minulta pois. Elämän kuorma tuntui merkillisesti paljon helpommalta. Tulevaisuus sai aivan uusia ulottuvuuksia.

Noiden päivien kokemukset ovat syventyneet ja monimuotoistuneet vuosikymmenten saatossa, mutta niiden olemus on edelleen sama. Jeesuksen kuolemalla ja ylösnousemuksella on syvälle omaan persoonallisuuteen ulottuvia heijastusvaikutuksia. Se vaikuttaa siihen miten näen oman menneisyyteni, nykyisyyteni ja tulevaisuuteni. Se vaikuttaa kaikkeen. Se on lähtökohta kaikkeen toimintaan, inspiroi ja motivoi.

Jeesus ei jäänyt hautaan, vaan Hän nousi kolmantena päivänä kuolleista, kirjoitusten mukaisesti. Historiallinen totuus on, että Jeesuksen hauta oli ensimmäisenä arkiaamuna (meidän kalenterin mukaan sunnuntai-aamuna) tyhjä. Tämä on kristinuskon tärkein sanoma ja se on mullistanut miljoonien ihmisten elämää ja yhä edelleen mullistaa. Se voi muuttaa sinunkin elämäsi.