Seuraan päivittäin valtakunnan uutisaiheita Iltasanomien kännykkäapplikaation kautta. Tällä viikolla uutisena on ollut, että suosittu parisuhdebloggaaja on julkisesti kertonut eronneensa vaimostaan ja jättänyt samalla 2 kuukauden ikäisen lapsensa. Perusteluna toiseen ihmiseen rakastuminen.

Kyseinen henkilö on pitänyt blogiaan vauva.fi -sivustolla. Varmaankin hänen blogikirjoituksiaan on moni käynyt lukemassa, jos hän kerran on suosittu. En ole käynyt lukemassa. Tämän myötä ei kiinnosta senkään vertaa. Jos hän on valmis jättämään oman perheensä toiseen ihmiseen rakastumisen huumassa, ei hänen parisuhdeneuvojaan kannata lukea. Kun vastuuta pitäisi kantaa arjessa, annetaankin itselle lupa rakastua toiseen ja hetken huumassa voidaan heittää lupaukset merkityksettöminä pois.

Tämä on se Suomi, jossa tänään elämme. Omat tunteet ja omat oikeudet ovat tärkeämmät kuin se mihin tekomme johtavat. Sana vastuu on pyyhitty pois sanavarastosta. Nykyihminen ei halua olla vastuullinen kenellekään. Hän ei halua sitoutua. Hän ei näe arvoa toisen ihmisen palvelemisessa ja auttamisessa. Narsismi kukoistaa.

Parisuhde ei ole pikajuoksu. Menestyvä parisuhde on sitoutumista toiseen ihmiseen. Se on maratonjuoksu, ainakin puolimaraton. Se on välillä kipua, vaikeuksia ja haasteita. Mutta kipu yleensä hellittää jossakin vaiheessa, vaikeudet voidaan voittaa ja haasteiden kautta kasvaa aikuisemmaksi. Aikuiseksi ei voi kasvaa, jos ei ole valmis kantamaan vastuuta. Itsestä ja muista ihmisistä.

Parisuhde hioo molempia osapuolia. Siihen täytyy suostua. Itsekkyys ei asu hyvässä ja pitkässä parisuhteessa. Tai itsekkyys voi olla läsnä, mutta se ei voi hallita. Sen täytyy väistyä. Hyvässä parisuhteessa molemmat osapuolet voittavat. Sitä kutsutaan synergiaksi. Kokonaisuus on suurempi kuin osiensa summa. Siinä voittaa yksilöt ja siinä voittaa koko yhteiskunta. Lähes neljänkymmenen vuoden kokemuksella tätä sanon.