Minulla on ollut tavanomaisesta poikkeava viikko. Maanantain kaupunginvaltuuston kokous oli poikkeava siinä mielessä, että asialista oli tavallista lyhyempi ja kuitenkin valtuusto sai siihen kulumaan lähes kaksi tuntia. Suurin osa tästä ajasta valtuusto käytti keskusteluun kahdesta valtuustoaloitteesta. Koulukiusaamiseen liittyvä aloite on tärkeä, koska me kaikki olemme sitä mieltä, että yksikin kiusaamistapaus Kuopion kouluissa on liikaa. Me aikuiset olemme vastuussa nuoristamme ja me voimme itse näyttää heille hyvää esimerkkiä.
Keskiviikko meni lähes kokonaisuudessaan taloyhtiömme asioiden hoitamisessa. Olen taloyhtiömme hallituksen puheenjohtaja ja siinä ominaisuudessa joudun ottamaan kantaa tuon tuostakin asumiseen liittyviin kysymyksiin. Aamupäivällä kävin yhdessä asunnossa, jonne tehtiin tarkastus tietyn ongelman vuoksi. Puolen päivän aikaan oli vuorossa taloyhtiön yhtiökokous, joka hoidettiin poikkeavin järjestelyin koronan vuoksi. Heti perään uuden hallituksen järjestäytymiskokous ja keskustelu hallituksen jäsenten kesken taloyhtiön tilasta ja suunnitelmista.
Torstai-aamuna oli seurakunnan säännöllinen tilaisuus, jossa läsnä oli pieni joukko innokkaita ihmisiä etsimässä toimivia väyliä rohkaista ja auttaa ihmisiä tässä koettelevassa ajassa. Tämän jälkeen oli vuorossa jälleen taloyhtiön asia, jota hallitus vie eteenpäin. Sen jälkeen kuuden viikon välein toistuva hiusten leikkaus, johon olin onnistunut saamaan itselleni sopivan ajan. Ja illalla vielä KD:n paikallisosaston johtokunnan kokous, joka kesti puolitoista tuntia.
Perjantaina aamupäivällä oli vuorossa seurakunnan taloushallintoon liittyvä asia, joka piti saada kuntoon maaliskuun aikana. Sitten oli vuorossa verkon kautta yhteys verotoimistoon ja tätä palvelua en ollut aikaisemmin käyttänyt. Olen tottunut asioimaan verotoimistossa henkilökohtaisesti, mutta toimiston muutto Viestikadulle hankaloittaa tätä ja edellyttää asiakkaalta paljon enemmän käytettävissä olevaa aikaa. Iltapäivä menikin sitten erään monivuotisen suunnitelman työstämisen merkeissä kohti toteutumistaan.
Tänään on lauantai ja minulla on vapaapäivä. Rakkaan vaimoni kanssa olemme kiireettömästi keskustelleet maailman menosta ja tulevista kuukausista ja suunnitelmistamme niihin liittyen. Läheinen ihminen on näihin aikoihin korvaamattoman arvokas lahja. Ilman vaimoani olisin menneen vuoden aikana, ja muutoinkin, kärsinyt vakavasta ”halipulasta”.