Aloittaessani työuraani lääkärinä tietokone ei vielä kuulunut lääkärin työpöydälle. Pöydällä oli sen sijaan sanelukone, jolla lääkäri saneli potilastekstin, jonka sihteeri purki nauhalta ja kirjoitti puhtaaksi. Tietokone tuli minunkin työpöydälle 1990-luvun alussa, ehkä vuonna 1991. Opiskellessani lääkäriksi kannettavista ei tiedetty vielä mitään.
Aloitin työterveyslääkärinä Harjamäen sairaalassa 1.2.1987. Työskentelin siellä sairaalan alasajoon saakka eli vuoteen 1996 muistini mukaan. Kun tietokoneet vähitellen valtasivat työntekijöiden ja kanslioiden työpöydät, kaikille tämä kehitys ei ollut mieluinen. Muistan erään työntekijän, joka yksikantaan ilmoitti minulle, työterveyslääkärilleen, että ”nyt Björn kirjoitat minulle eläkepaperit, koska minä en rupea käyttämään tietokonetta”. Hän oli tällöin hieman yli kuudenkymmenen ja hänen eläkeikänsä oli 63 vuotta. Hänellä oli kyllä terveyshaasteita, mutta ei mitään vakavaa. Laadin B-lausunnon ja hän sai eläkkeensä reilun vuoden etuajassa.
Jäin silloin pohtimaan, oliko tämä hänelle itselleen hyvä, vai ei. 30 vuodessa työelämä on muuttunut melkoisesti. Enää kukaan ei kyseenalaista tietokoneiden kuulumisen jokaiselle työpaikalle, ainakin jossakin työn vaiheessa. Tietokoneiden myötä työtahti on kiristynyt huomattavasti.
Jäädessäni eläkkeelle lääkärin tehtävistä olin jo 10 vuoden ajan itse tuottanut kaikki potilastekstit. Sihteeriä minulla ei ollut. Siinä oli pakko oppia uusia taitoja edellisten lisäksi. 1990-luvun puolivälissä olin käynyt 10-sormijärjestelmäkurssin. Tämä osoittautui arvokkaaksi pääomaksi kun tietokone ja tekstin tuottaminen olivat keskeinen osa työpäivää. Tästä taidosta olen edelleen hyvin kiitollinen.
Vaaliehdokkaana oleminen tuo tullessaan it-haasteita. Ehdokas ei voi välttyä somesta, hänen odotetaan tuottavan ainakin yhden vaalivideon ym. digitaalista materiaalia. Näiden tuottaminen ei onnistu ilman tietokonetta. Minulla on niitä kotona nyt kaksin kappalein. En tule enää toimeen ilman. En tulee myöskään toimeen ilman älypuhelinta, koska se nopeuttaa monia arjen asioita.
Mutta luultavaa omalla kohdallani on, että en olisi viitsinyt nähdä vaivaa videon tuottamisessa, jos en olisi ollut ehdokkaana vaaleissa. Onko tästä siis ollut hyötyä – no, sen voi jokainen itse arvioida.