Hyvää Ystävänpäivää sinulle, hyvä blogini lukija! En tiedä kuinka monta teitä on, jotka enemmän tai vähemmän säännöllisesti luette näitä minun kirjoituksiani. Tiedän sen, että säännöllinen kirjoittaminen lisää lukijoiden määrää. Vuoden alussa oli taas sellainen työmatkarumba päällä, että putosin kirjoittamisen rytmistä. Nyt on tekstejä syntynyt tiiviimmässä tahdissa. Hyvä niin.
Ystävyys on elämän suola, se tekee elämästä elämisen arvoisen. Ystävyyden merkitys korostuu, kun joudut vaikeuksiin. Todellinen ystävä ei väisty viereltäsi eikä kaikkoa kun sairaus iskee, työttömyys yllättää tai puolisosi jättää. Elämäsi kriisi tuo esille kuinka monta todellista ystävää sinulla on. Todellinen ystävyys synnyttää toivoa paremmasta huomisesta. Siksi jokainen ihminen tarvitsee ainakin yhden todellisen ystävän. Voidakseen hyvin hän tarvitsee useamman.
Ystävyys ei synny itsestään. Siihen tarvitaan aikaa ja molemminpuolisia uhrauksia. Joskus nämä uhraukset mitataan myös euroissa. Jukka Salminen toteaa hienossa laulussaan näin: ”Ystävyys on yhteistä työtä, kumpikin antaa ja saa…” Avioliiton perustana tulisi olla todellinen ystävyys, ei ohimenevä huuma tai tunnemyrsky. Ihminen muuttuu ja tunteet vaihtelevat, siksi sydämeen piirretty ystävyys on kestävämpi perusta pitkäaikaiselle ihmissuhteelle. Tunteet ovat sitten ylimääräinen bonus.
Raamattu opettaa ystävyydestä mm. näin (Snl. 17:17): ”Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.” Me ihmiset olemme vajavaisia, kasvumme suhteen keskeneräisiä ja helposti loukkaantuvia. Siksi ystävyys on kaiken aikaa koetuksella. Me epäonnistumme jatkuvasti ystävyyden osoittamisessa ja pelkäämme kuollaksemme, että joku ystävistämme saa meistä tarpeekseen. Siksi kaikkien haasteiden keskellä kristitty ihminen saa levätä tietoisena siitä, että edellä mainittu sananlasku kuvaa ennen muuta Jeesuksen ystävyyttä sitä ihmistä kohtaan, josta on tullut Hänen ystävänsä. Hän ei hylkää eikä jätä meitä vaikka me näyttäisimme pahimmat puolemme ja Hän jopa rukoilee puolestamme joka hetki (Heb. 7:25b). Tämänkaltaiseen ystävyyteen harva meistä yltää – jos kukaan.
Jos koet, ettei sinulla ole ystäviä, mieti, oletko itse ollut ystävä muille. Ystävyyden osoittaminen on tie ystävyyteen. Et voi odottaa, että sinulla on ystäviä, jos itse olet passiivinen etkä koskaan ojenna kättäsi kenellekään. Ystävyydessäkin on lainalaisuuksia.