Sain viime viikonloppuna yllättävällä tavalla rohkaisua. Puheenjohtaja Päivi Räsänen oli käymässä Kuopiossa vauhdittamassa vaalikampanjaamme. Kuopion torilla (lue ”mualiman napa”) jututimme oikeita immeisiä ja tarjosimme heille vasta paistettuja vohveleita kahvin kera. Kävijöitä riitti jonoksi asti. Ehdokkaitamme oli mukana hyvä määrä ja jokaiselle riitti keskustelukumppani toriyleisöstä.

Kyyditessäni Päiviä Siilinjärvelle hän kertoi, että kaksi eri puolueista olevaa kuopiolaista valtuutettua kävi hänen puheillaan kehumassa KD:n valtuustoryhmää ja erityisesti sen yhteistyökykyä. Se tuntui hyvältä, koska kevät ja kesä olivat minulle raskasta aikaa.

Siilinjärven torilla ei ollut kovin paljon yleisöä, mutta me kaikki saimme rohkaisua siitä, että lyhyen ajan sisällä Siilinjärven osasto sai kaksi uutta kunnallisvaaliehdokasta. Näin miten suuri merkitys tällä oli kaikille paikalla olleille vastuunkantajille.

Päivi halusi käydä Kevättömän sairaalassa tervehtimässä sukulaisiaan ja tarjouduin ajamaan hänet sinne ja sieltä takaisin Kuopioon. Samalla päätin valtuutetun ominaisuudessa itsekin pistäytyä Kevättömässä kuulemassa henkilökunnan mietteitä, onhan siellä hoidossa kuopiolaisia vanhuksia ja henkilökunta on Kuopion kaupungin palveluksessa. Mutta minulla oli toinenkin syy vierailuun: olin toiminut sairaalan työterveyslääkärinä vuosina 1987-1996.

Keskustelin erään hoitajan kanssa, joka vaikutti jotenkin tutulta. Keskustelumme jatkuessa selvisi, että hoitaja tunnisti minut heti ja hänellä oli minulle myös asiaa. Kaksikymmentä vuotta aikaisemmin hän oli työskennellyt alueella muissa tehtävissä ja siinä saanut kroonisen ihottuman. Olin hoitanut hänen ihottumaansa, mutta myös ohjannut häntä hakemaan uudelleenkoulutukseen ihottuman vuoksi. Niin hän oli kouluttautunut perushoitajaksi ja nyt hän sai mahdollisuuden kiittää minua avustani kaksikymmentä vuotta aikaisemmin.

Ajaessamme takaisin Kuopioon keskustelimme Päivin kanssa siitä, että Jumalalla on tapansa rohkaista meitä jokaista. Hän tietää, että me sitä tarvitsemme. Päiville toivon ja rukoilen pikaista toipumista.