Vaalityössä sattuu ja tapahtuu. Kerron tässä tapaturmasta, joka sattui minulle perjantaina 17.3. noin klo 14.40 Iisalmessa, Radio Sandelsin studion edessä kadulla. Tapaturmaan on todistaja, vaimoni oli matkalla mukana.

Olin sopinut tapaamisesta Radio Sandelsin väen kanssa tuolle päivälle klo 14 jälkeen. Jouduin kuitenkin tekemään aikatauluuni muutoksen ja hakemaan ensin Painotalo Seiskasta tilaamani vaalimateriaali. Seurauksena oli, että olin Sandelsin edessä myöhemmin kuin olin suunnitellut.

Pysäköidessäni auton totesimme, että katuosuus oli niin jäinen, että jouduin sen vuoksi siirtämään auton hieman eteenpäin, jotta vaimoni pystyy nousemaan autosta kaatumatta. Otin laukkuni autosta, jätin hanskat takkini taskuun ja lähdin vauhdilla astelemaan kohti liikekiinteistön ovea. Seuraavassa hetkessä liukastuin kadulla ja kaaduin pahasti vasemmalle kyljelleni lyöden vasemman poskipääni lujasti katuun. Laukku, jossa oli tietokoneeni, lensi kädestäni.

Kaatuessani en menettänyt tajuntaani, mutta vasen poski oli veressä. Nousin ylös, kävelin liikekiinteistön sisätilaan ja tunnustelin omaa tilannettani. Poskesta valui verta lattialle. Tajusin, että vasen poskipää oli saanut kovan osuman. Koska katu oli jäinen, kadulle oli heitetty hiekkaa ja karkeaa sepeliä. Pääsin Sandelsin tilaan ja pyysin saada käyttää vessaa ja vesipistettä haavojen puhdistamiseen juoksevan veden avulla. Sain lian ja hiekat pestyä pois kasvoistani ja tarkastin jälkiä, lääkäri kuin olen.

Ihmeellistä oli se, että haavat eivät näyttäneet pahoilta, vain pinnallisia ruhjeita ja pari syvempää naarmua, mutta ei ompelua vaativaa haavaa. Tämä oli ensimmäinen yllätys. Toinen oli se, että pystyin avaamaan suutani normaalisti. Poskipää oli turvonnut, mutta poskipäässä ei tuntunut sellaista kipua, joka vammamekanismi huomioon ottaen olisi ollut odotettavissa. Kolmas yllätys oli se, että molemmat kämmeneni olivat säilyneet ehjinä kadulla olleista sepelistä huolimatta. Molemmissa kämmenissä, eniten vasemman pikkusormen alapuolella oli kivien aiheuttamat ihonalaiset verenpurkaumat, mutta kämmenet olivat muutoin ehjät, vain muutama pintanaarmu. Molempien käsien sormissa oli pintanaarmuja.

Neljäs yllätys oli, että silmälasit eivät rikkoutuneet. Vasemman linssin reunaan oli tullut pieniä naarmuja, mutta nämä eivät ole näkökentässä, joten eivät haittaa. Kehykseen tuli pieniä naarmuja. Viides yllätys oli siinä, että vaikka olin lyönyt vasemman polveni katuun, polvessa ei ollut muuta kuin kivien aiheuttamia pinnallisia nirhaumia ihossa. Housut olivat ehjät ja takissa ei näkynyt minkäänlaista jälkeä kaatumisesta. Tietokone säilyi ehjänä.

Kristitty luottaa varjelukseen – niin teen myös minä. Lääkärinä tiedän, että tällä vammamekanismilla olisi ollut odotettavissa huomattavasti vakavammat vammat. Poskipää ja leuka olisivat voineet murtua, hampaat olisivat voineet katketa ja olisin hyvinkin voinut joutua sairaalahoitoon heti kaatumisen jälkeen.

Minulle on jäänyt muistijälki siitä, kun lyön poskeni katuun. Tunsin sen tömähdyksen, mutta se ei ollut kivulias ikäänkuin välissä olisi ollut jokin iskua vaimentava kerros tai kalvo. Ihmettelin sitä.

Olen tullut siihen tulokseen, ja olen sen jo sanonut ääneen ja sanon vastakin, että kadun ja kasvoni sekä vartaloni välissä oli enkelin siipi tai enkelin käsi. Muulla tavalla tätä en voi selittää.

Kiitän Taivaan Isää tästä ihmeellisestä varjeluksesta ja siitä, että pystyin kaatumisestani huolimatta tekemään radiomainoksen suunnitelmieni mukaan – ja jatkamaan vaalityötäni ja kaikkia muitakin tehtäviäni.

Tämä vahvistaa kokemustani siitä, että Iskä huolehtii lapsestaan ja lapsistaan.