Suomessa alkoholijuomien kokonaiskulutus oli vuonna 2011 noin 10 litraa asukasta kohti absoluuttiseksi eli 100 %:n alkoholiksi muutettuna. Luvussa on mukana sekä tilastoitu että tilastoimaton yhteenlaskettu kulutus. Luku on noussut koko ajan viime sotiemme jälkeen. Vuonna 1960 kulutus oli 2,5 litraa, 1970 noin 5 litraa ja 1980 noin 7 litraa henkeä kohti vuodessa. Keskioluen vapautumisen myötä alkoholin kulutus kasvoi kahdessakymmenessä vuodessa lähes kolminkertaiseksi. Vuosina 2005-2007 luku oli jo 10,5 litraa, mutta on nyt viimeisten tilastojen mukaan hieman laskenut.

Alkoholin kulutuksen kasvu 2000-luvulla on näkynyt alkoholin käytön aiheuttamien terveydellisten ja sosiaalisten haittojen määrässä. Poliisi sai vuonna 2011 noin 84000 kotihälytystä ja näissä alkoholilla oli merkittävä osuus. Pahoinpitelyjen määrä Suomessa kasvoi vuonna 2011 lähes neljänneksen. Siis 25 %! Rattijuopumustapausten määrä kasvoi samana aikana noin 2 %. Vuonna 2010 Suomen sairaaloissa kirjattiin 22889 hoitojaksoa, joissa alkoholisairaus oli päädiagnoosina.

Vuonna 2010 tapaturmaisesti kuolleista (pois lukien varsinaiset alkoholi- ja lääkemyrkytykset) päihdyksissä oli 20 %. Saunakuolemissa 62 % henkilöistä olivat kuollessaan päihtyneinä. Liikenteessä kuolleista hieman yli 20 % oli päihdyksissä. Tilastot kertovat edelleen, että hukkumistapaturmista hieman yli puolet (50 %) tapahtuu päihtyneenä, kesäkuukausina jopa tätäkin enemmän.

Alkoholin väärinkäyttö, siihen liittyvät sairaudet ja tapaturmat ovat suurin syy työikäisten miesten ennenaikaiseen kuolemaan. Alkoholin väärinkäyttö on huomattavan usein taustatekijänä mielenterveyden häiriöissä (etenkin depressioissa), jotka puolestaan ovat tällä hetkellä ennenaikaisen työkyvyttömyyden tärkein syy. Tämän lisäksi Suomessa menetetään joka vuosi saamani suullisen tiedon mukaan noin viisi miljoonaa työpäivää alkoholin väärinkäytön vuoksi.

Etenkin nuorten miesten syrjäytymisprosessissa alkoholilla on merkittävä osuus. Yksi pysyvästi syrjäytyvä nuori maksaa yhteiskunnalle vähintään miljoona euroa. Tähän teemaan palaan myöhemmin.

Miten sinä ja minä yhdessä voisimme kantaa vastuumme siten, että suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta ei tulisi pahoinvointiyhteiskuntaa, jossa hyvinvointi on lähinnä kauniita Potemkinin kulisseja?