Sisäministeri Päivi Räsänen (kd) on lausunut käsityksenään, että Suomen sisäisen turvallisuuden merkittävin uhka on nuorten syrjäytyminen. Ensikuulemalta se ei heti vakuuttanut, mutta kun olen sitä ajan kanssa pohtinut, olen hänen kanssaan samaa mieltä. Mikäli nuoret syrjäytyvät kasvavassa määrin, kasvaa myös yhteiskuntamme sisäinen jännite, joka vuorostaan saattaa purkautua ennalta-arvaamattomalla tavalla.

Nuorten syrjäytymiskehitys on monen tekijän summa. Kodin turvattomuus, vanhempien työttömyys ja päihderiippuvuus, koulukiusaaminen ja sen psykologiset vaikutukset nuoren itsetuntoon ja kuvaan itsestään, lukihäiriö ja heikko menestyminen koulussa, mielenterveyshäiriö ja siihen liittyvä päihteiden käyttö, kasvavat nuoriin kohdistuvat paineet, huono seura, taloudelliset vaikeudet, näköalattomuus oman tulevaisuuden suhteen voivat synnyttää kierteen, jota nuori itse ei kykene pysäyttämään ja jonka lopputuloksena hän pudottautuu pois yhteiskunnan rattailta.

On laskettu, että yksi pysyvästi syrjäytyvä nuori maksaa yhteiskunnalle 1-2 miljoonaa euroa. Yksilön kannalta tilanne on kuitenkin kaikkein traagisin, siitä kun on hyvin vaikea nousta vaikka apua olisikin tarjolla. Siksi syrjäytymiskehityksen ennaltaehkäisevien toimenpiteiden tärkeyttä ei voi ylikorostaa.

Suomen tulevaisuus ja menestyminen kansakuntana riippuu osaltaan siitä, miten tässä ehkäisevässä työssä onnistumme. Suomi tarvitsee kaikki nuorensa. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään heistä. Nuoret myös tarvitsevat kokemuksen siitä, että he ovat tärkeä osa yhteiskuntaamme ja että heistä välitetään.