Tällä viikolla olen pohtinut ystävyyden arvoa ja sen merkitystä yksilön psyykkiselle hyvinvoinnille kahden erilaisen kohtaamisen kautta.
Itsenäisyyspäivän aattona vierailin perheessä, jonka olen tuntenut lähes kaksikymmentä vuotta. Istuimme keittiössä juttelemassa ja perheen 6-vuotias kuopus energiseen tapaansa teki parhaansa kiinnittääkseni huomioni häneen. Välillä keskustelin hänen kanssaan, välillä vanhempien. Pari tuntia siinä kului, kunnes tytölle tuli nukkumaan menon aika. Siinä vaiheessa olin itsekin lähdössä ja puin päällystakin ylleni. Eteisessä vaihdettiin viimeiset mietteet ja siinä seistessäni tyttö sujautti jotakin takkini taskuun. En kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota, mutta kotiin tultuani löysin taskustani jotakin pehmeää ja muistin tilanteen eteisessä: Se oli ohuesta polyuretaanilevystä muotilla leikattu sininen sydän. Sydän on nyt minun työpöydälläni muistuttamassa minua ystävyyden arvosta. Kiitos siitä!
Itsenäisyyspäivän aamuna varhain olin saattamassa uutta ghaanalaista ystävääni junalle. Hän on ollut Kuopiossa opiskelemassa ja oli nyt palaamassa kotiin Ghaanaan vaimonsa ja perheensä luokse, mutta myös kerätäkseen dataa väitöskirjaansa varten, jota hän on tulossa Kuopioon viimeistelemään ensi vuoden syksynä. Keskustelussamme kävimme nopeasti läpi ystävyytemme historiaa, joka on vajaan vuoden mittainen. Ystäväni kiitti menneestä vuodesta ja se kiitos oli aito ja tuli sydämen pohjalta. Halasimme ja pyysin häntä välittämään terveiseni vaimolleen, jonka kanssa olen puhunut puhelimessa. Onneksi sähköposti on keksitty.
Minä olen rikas, sillä minulla on ystäviä!
 Â
Terve Björn,
Ystävyys ja ystävyyspiiri muodostavat yhden elämämme, paitsi laadun kohottajista, niin myös yhden turvaverkoistamme mentaalisella tasolla, jolla on taas vaikutuksensa fyysiseen terveyteen ja turvallisuuteen.
Kuvaisin tätä asiaa dualistisesti niin, että ihminen tarvitsee Jumalan,ja yhteyttä ihmistä ylempiin sfääreihin, mutta myös kanssaihmisiä muodostamaan arvokkaita ”maallisia” hyvänolon ja viihtymisen osioita (soluja, saarekkeita). Usko Jumalaan ja hyvät ihmissuhteet ovat elämän tukevia peruspilareita. Ne muut ovat itsensä toteuttamisen mahdollisuus, hyväksytyksi tulemisen täyttyminen, työ ja terveys.
Viimemainittu,siis terveys,on kytköksissä henkiseen hyvinvointiin.Ne ovat saman kolikon kääntöpuolia.
Ihmisellä on harvoin liian monta ystävää; tuttuja voi olla sadoittain, mutta montako sellaista ystävää on, jolle voi purkaa sydäntään, on tärkeätä. ”Ihminen tarvitsee tahoa, jolle tehdä debriefing” (Juhani); se on yhdeltä käsin Jumala tai Jeesus tai molemmat, mutta myös auttaja ihmisten joukosta, läheinen ystävä.
Terveisin Juhani
Terve Juhani,
Mielenkiintoinen ajatus tämä debriefing tässä yhteydessä. Itse koen selvästi, että rukous aamulla päivän alkaessa ja illalla sen päättyessä toimii minulle selvästi juuri tällaisena debriefinginä.
Kiitos kommentistasi ja kiitos avustasi tänään!
Björn