Minne menet? Mitä palveluja tarjoat? Mitä palveluja tuotat? Mitä palveluja ostat? Kuinka monta ihmistä työllistät? Kuinka paljon kuntalaisia verotat?

Näitä kysymyksiä pohdimme taas eilen kaupunginjohtaja Parosen johdolla valtuustoryhmien ja kaupunginhallituksen puheenjohtajien kesken. Olimme yhtä mieltä siitä, että konkreettisia toimia kaivataan kiireesti, mutta mitä nämä toimet ovat, siitä on jo paljon vaikeampi päästä konsensukseen.

Haasteemme on asettaa ytimekäs ja selkeä raami kaupungin taloudelle ulottuen vuodelle 2009 asti. Syömävelkaa ei oteta, mutta kannattaviin investointeihin voidaan lainata. Keskustan ryhmänjohtaja esitti, että henkilökuntaa tulee karsia. Kuulostaa helpolta ratkaisulta, mutta mistä sitten karsitaan? Ei ainakaan vanhustenhuollosta ja sosiaalitoimesta, jossa ei pärjätä nykyisilläkään resursseilla! Tai sitten määritetään ne palvelut, joita ostetaan ulkoa.

Yksi huomioitava seikka tässä on se, että stressi tappaa luovuuden ja kehittämisen. Ja kun on koko ajan kiire, jää asioita tekemättä ja tämä rassaa tunnollisen työntekijän mieltä. Lopputuloksena saattaa olla työntekijä tai kokonainen työyhteisö, jossa kukaan ei viihdy ja kaikki tekee vain sen, mitä on pakko tehdä.

Yksi pieni esimerkki. Olen käyttänyt kaupungin palvelinta kahden vuoden ajan. En edelleenkään pysty avaamaan sellaisia liitetiedostoja, joiden otsikossa on ää tai öö. Olen siitä huomauttanut muutaman kerran, mutta muutosta ei ole tullut. Niinpä olen joutunut pyytämään lähettäjää poistamaan pilkut otsikosta ja lähettämään postin uudelleen. En epäile hetkeäkää, etteikö taustalla oleva vika olisi korjattavissa. Atk-järjestelmien ylläpidossa työskentelevät henkilöt eivät vain ole ehtineet, muistaneet tai jaksaneet korjata vikaa.

Kuinka suuri on vahinko, jos ihmisiin kohdistuvissa palveluissa jää olennaisia asioita tekemättä, koska henkilökunta ei ehdi, muista eikä jaksa?