Björn Cederberg, 73 | Hyvinvointi

Palautetta vaalikentiltä

Torstain kuumepäivän jälkeen pidin perjantaina kuumeettoman välipäivän kotona. Lauantai-aamupäivällä olin sitten takaisin vaalikentillä, tällä kertaa Kuopion torilla. KD oli laittanut teltan torille ja tarjosi kahvia, pullaa ja karkkeja. Muutkin puolueet olivat jalkautuneet torille. Kuhina alkaa nyt tiivistyä kohti ennakkoäänestysviikkoa, joka alkaa 22.3.

Eilen syntyi monta hedelmällistä keskustelua. Oli myös heitä, jotka eivät vielä olleet huomanneet, että olen sittenkin ehdokkaana näissä vaaleissa. Kun tämä heille selvisi, ilmaisivat, ettei heidän tarvitse enää ehdokastaan miettiä. Olen kiitollinen tästä tuesta!

Eräs vanhempi mies tuli kertomaan kolme asiaa liittyen hyvinvointialueen palveluihin:
Ennen vuodenvaihdetta hän oli tottunut siihen, että lääkäri tulostaa laskun hänelle vastaanottokäynnin päätteeksi. Koska hänellä ei ole tietokonetta eikä älykännykkää, hän maksaa laskun pankissa tai kaupungin palvelupisteessä. Nyt vuodenvaihteen jälkeen tämä ei enää onnistu, vaan hyvinvointialue on ulkoistanut laskutuksen ja koko järjestelmä tuottaa turhia kuluja, josta laskutuksesta huolehtiva yritys ottaa omansa. Mies oli sitä mieltä, ettei tässä ole järkeä.
Sama mies toi esille myös sen, että hänen kaltaisensa asiakkaat odottavat saavansa henkilökohtaista palvelua puhelimella asioidessaan eikä niin, että vastaamassa on kone. Myös se seikka häntä harmittaa, ettei voi enää kävellä terveyskeskukseen varaamaan itselleen ajan, hänkun sattuu asumaan lähellä terveyskeskusta.

Nyt on sunnuntai ja päivä menee seurakunnan keskellä iltapäivään asti. Sen jälkeen olenkin varattuna iltaan asti kaupungin asioiden tiimoilta, joten täyteen pakattu on tämäkin päivä.

Viimeinen hiihtolomapäivä on käsillä – pakkasta ja lumikelejä vielä riittää, joten nautitaan ulkoilusta ja yhdessäolosta! Hauskaa päivää kaikille!

Hiihtolomaviikko on alkanut Pohjois-Savossa – ulkoilun riemua!

Tänään maanantaina on ollut kylmä pakkassää, mutta ihanaa olla ulkona raikkaassa ilmassa. Koululaiset saavat kirmailla pulkkamäessä tai hiihtoladuilla tai sisäliikunnan parissa halleissa ja saleissa. Toivon, että mahdollisimman moni nuori käyttäisi tämän viikon liikunnallisiin harrastuksiin ja rakentaisi itselleen liikunnallisen perusvireen. Myöhemmin elämässä liikunnallinen perusvire on omiaan suojaamaan monilta sairauksilta, jotka keski-iässä vaanivat liikuntaa karttavia kansalaisia.

Itse olen tämän viikon ahkerasti vaalikentillä pitkin Pohjois-Savoa. Kalenterista näet, missä olen kunakin päivänä menossa. Kurkkaa siis kalenteriin, lähde liikkeelle ja tule juttusille.

Tätä kirjoittaessani älykelloni kertoo, että olen kävellyt tänään 12386 askelta pelkästään olemalla vaalikentillä. Vaalityö näyttää olevan melko tehokasta liikuntaa!

Terveydenhuolto on kriisissä – voinko itse tehdä jotakin?

Perjantai-iltana 2.9.2022 kirjoitin alla olevan kirjoituksen, jonka Savon Sanomat julkaisi Lukijan Sanomissa tänään, tiistaina 6.9. Teksti on tässä alla:

Terveydenhuollon jättimäinen organisaatiouudistus astuu voimaan 1.1.2023. Tällöin sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelujen järjestämisvastuu siirtyy peruskunnilta hyvinvointialueille. Mikä siis muuttuu, vai muuttuuko mikään?

Pohjois-Savon aluevaltuutetut Olli-Pekka Ryynänen (SS 22.8.) ja Annukka Ojala (SS 25.8.) ovat ansiokkaasti ottaneet kantaa terveydenhuollon ongelmakohtiin. Meillä ei näillä näkymin riitä sen enempää rahat kuin henkilöstökään kaiken sen tekemiseen, mitä lääketiede mahdollistaa.

Annukka Ojala totesi osuvasti, että poliittisten tahojen pitäisi rajata, mitä tehdään ja mitä voidaan jättää tekemättä, jotta tärkein saadaan hoidettua. Tämä hoidon tärkeysjärjestyksen määrittäminen on arvokysymys. Ja sehän tässä on se kaikkein vaikein, koska päättäjät katsovat samoja ilmiöitä erilaisten silmälasien läpi.

Olen toiminut lääkärinä viidellä vuosikymmenellä – terveyskeskuksessa, työterveyshuollossa ja psykiatriassa. Sekä julkisen että yksityisen sektorin palveluksessa. Olen nähnyt ja kokenut lääkärin perustyön valtavan muutoksen, eikä se ole kulkenut vain parempaan suuntaan. Odotukset ja vaatimukset lääkäreitä kohtaan ovat usein aivan suhteettomat. Lääkärin stressinsietokyvyn tulee lähtökohtaisesti olla erinomainen, jotta perustyössä jaksaisi puurtaa vuodesta toiseen.

Potilaat ovat perusterveydenhuollon suola. Vieläkin kaupungilla tulee vastaan ihmisiä, joita olen hoitanut 1980-luvulla. Toivon, että järjestelmä jatkossa taipuu siihen, että muodostuisi pitkäaikaisia potilas-lääkäri-suhteita. Tämä on nähdäkseni etu sekä potilaalle että lääkärille. Ja säästää aikaa ja rahaa.

Lähes kymmenen vuotta sitten minulla oli vastaanotolla selkäpotilas. Kuuntelemisen ja tutkimisen jälkeen määräsin hänelle liikuntareseptin. Hän hämmentyi, ei osannut odottaa sellaista. Joidenkin viikkojen jälkeen hän tuli uudelleen. Tällä kertaa kiittämään ja kertomaan, että selkäoireet ovat hävinneet. Hän sanoi, että kukaan ei ollut koskaan tehnyt hänelle mitään vastaavaa. Liikunta oli auttanut vaivoihin.

Olen eläköitynyt lääkärintyöstä ja seuraavat pyöreät lähestyvät kovaa vauhtia. Mutta oma liike jatkuu edelleen. Ehkä aavistuksen hidastuneena. Käytän älykelloa mittaajana ja kirittäjänä. Olen todennut sen oivaksi apuvälineeksi. Tavoitteeni on keskimäärin 10.000 askelta joka päivä. Yhtään räkätautia en ole sairastanut kolmeen vuoteen. Koronan kyllä pidin. Lievänä.

Tutkimukset osoittavat, että kävely on kunnon kohottajana yhtä tehokasta kuin juoksu. Reipas kävely 3-4 kertaa viikossa 30-45 minuuttia kerrallaan on erinomainen tapa pitää monet perussairaudet loitolla. Ja liikunnasta tulee sivutuotteena hyvä mieli. Ja rahaa säästyy – omat sekä yhteiset.

Terveyttä ei voi ostaa rahalla. Mutta rahalla saa itselleen hyvät tossut. Laadukkaat tossut ehkäisevät jalkavaivoja. Vaatteet voivat olla mitä vain. Ainakin melkein. Liikkumisen iloa!

Koronan myöhäiskustannukset

Savon Sanomien kolumnisti Heikki Toivanen kirjoittaa (SS 30.5.2021 A4) lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden huonosta tilasta Kuopion kaupungissa. Jaan täysin kirjoittajan huolen. On täysin kohtuutonta, että nuori joutuu kriisitilanteessa odottamaan pääsyä palvelujen piiriin kuukausikaupalla. Sitä ei kertakaikkiaan voi hyväksyä.

Lapsilla ja nuorilla on hätä! Nyt on meidän kaikkien saatava silmämme auki tälle tosiasialle. Korona on vienyt monelta nuorelta mahdollisuuden harrastaa, etäännyttänyt nuoret toisistaan ja myös vanhemmistaan samalla kun some on vääristänyt monen nuoren todellisuuden ja koukuttanut pahasti.

Tiedän, että yleisön on helppo arvostella kentällä pelaavia ja huutaa heille ohjeita. En arvostele ketään, koska kaikki varmasti tekevät parhaansa. Mutta meidän on löydettävä tähän tilanteeseen toimivat lääkkeet. Jos se tarkoittaa, että Kuopion kaupunki päättää palkata uusia työntekijöitä ja maksaa parempaa palkkaa nykyisille ja tuleville, se olkoon hinta tästä. Meidän on ryhdyttävä toimenpiteisiin eikä tyytyä vain analysoimaan ja selittelemään.

Turun kaupunki on paininut saman haasteen kanssa. Siellä on lautakunnan päätöksellä palkattu lisää henkilökuntaa lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin. Kyllä me voimme Kuopiossa toimia samalla tavalla ja maksaa työntekijöille sellaista palkkaa, että he pysyvät työssään eikä hakeudu muualle.

Se maksaa, mutta niin maksaa sekin, että nuori syrjäytyy pysyvästi. Laskutavasta riippuen 0,4-1,2 miljoonaa euroa.

Kuopion lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut kärsivät henkilöstöpulasta

Savon Sanomat kirjoittaa tänään siitä, miten Kuopion kaupungilla on kuumeinen pula työntekijöistä mielenterveyspalveluissa. Jopa kaksi kolmasosaa normaalista työpanoksesta puuttuu.

Tämä on todella hälyttävä asia. Etenkin juuri nyt, kun olemme avaamassa yhteiskuntaa vähitellen yli vuoden kestäneiden koronan aiheuttamien erilaisten rajoitusten jälkeen. Ei siis riitä, että korona on jättänyt meille mittavan somaattisen (=ruumiillisten sairauksien) hoitovelan, nyt meillä on lisäksi mittava mielenterveyshäiriöiden ja psyykkisten sairauksien hoitovelka päällä.

Tämä tieto ahdistaa. Tunnen avuttomuutta tämän edessä. Mitä me voimme tässä tehdä? Me emme voi pakottaa työntekijöitä pysymään aloillaan ja ”ruodussa”. Jokainen on vapaa hakemaan itselleen toisen työpaikan, mikäli nykyinen ei syystä tai toisesta miellytä, ei vastaa omia tavoitteita tai tuntuu liian raskaalta.

Ajattelen niitä nuoria, jotka eivät tällä hetkellä pääse keskustelemaan omista asioistaan jonkun luotettavaksi koetun aikuisen kanssa. Mitä heille tapahtuu, jos he joutuvat sietämään ahdistunutta oloaan kymmenenkin kuukautta pääsemättä puhumaan jonkun ammatti-ihmisen kanssa ja purkamaan hänelle pahaa oloaan? Tämä ei täytä hyvinvointivaltion tunnusmerkistöä.

Odottaessamme uusia työntekijöitä tilalle me voimme tehdä edes jotakin. Me voimme osoittaa kiinnostustamme ja myötäelämisemme niitä nuori kohtaan, jotka ovat meidän vaikutuspiirissämme. Puhelin on keksitty, kahvilla voi käydä nuoren kanssa, voi kirjoittaa ihan tavallisen kirjeen tai kortin, voi viedä nuoren ulos syömään tai mennä hänen kanssaan harrastamaan jotakin yhdessä. Mahdollisuuksia on paljon.

Jos et voi mitään edellä mainituista tehdä, voit kuitenkin rukoilla tuntemasi nuoren ja nuorten puolesta. Tehdään edes jotakin!

Erilainen viikko

Minulla on ollut tavanomaisesta poikkeava viikko. Maanantain kaupunginvaltuuston kokous oli poikkeava siinä mielessä, että asialista oli tavallista lyhyempi ja kuitenkin valtuusto sai siihen kulumaan lähes kaksi tuntia. Suurin osa tästä ajasta valtuusto käytti keskusteluun kahdesta valtuustoaloitteesta. Koulukiusaamiseen liittyvä aloite on tärkeä, koska me kaikki olemme sitä mieltä, että yksikin kiusaamistapaus Kuopion kouluissa on liikaa. Me aikuiset olemme vastuussa nuoristamme ja me voimme itse näyttää heille hyvää esimerkkiä.

Keskiviikko meni lähes kokonaisuudessaan taloyhtiömme asioiden hoitamisessa. Olen taloyhtiömme hallituksen puheenjohtaja ja siinä ominaisuudessa joudun ottamaan kantaa tuon tuostakin asumiseen liittyviin kysymyksiin. Aamupäivällä kävin yhdessä asunnossa, jonne tehtiin tarkastus tietyn ongelman vuoksi. Puolen päivän aikaan oli vuorossa taloyhtiön yhtiökokous, joka hoidettiin poikkeavin järjestelyin koronan vuoksi. Heti perään uuden hallituksen järjestäytymiskokous ja keskustelu hallituksen jäsenten kesken taloyhtiön tilasta ja suunnitelmista.

Torstai-aamuna oli seurakunnan säännöllinen tilaisuus, jossa läsnä oli pieni joukko innokkaita ihmisiä etsimässä toimivia väyliä rohkaista ja auttaa ihmisiä tässä koettelevassa ajassa. Tämän jälkeen oli vuorossa jälleen taloyhtiön asia, jota hallitus vie eteenpäin. Sen jälkeen kuuden viikon välein toistuva hiusten leikkaus, johon olin onnistunut saamaan itselleni sopivan ajan. Ja illalla vielä KD:n paikallisosaston johtokunnan kokous, joka kesti puolitoista tuntia.

Perjantaina aamupäivällä oli vuorossa seurakunnan taloushallintoon liittyvä asia, joka piti saada kuntoon maaliskuun aikana. Sitten oli vuorossa verkon kautta yhteys verotoimistoon ja tätä palvelua en ollut aikaisemmin käyttänyt. Olen tottunut asioimaan verotoimistossa henkilökohtaisesti, mutta toimiston muutto Viestikadulle hankaloittaa tätä ja edellyttää asiakkaalta paljon enemmän käytettävissä olevaa aikaa. Iltapäivä menikin sitten erään monivuotisen suunnitelman työstämisen merkeissä kohti toteutumistaan.

Tänään on lauantai ja minulla on vapaapäivä. Rakkaan vaimoni kanssa olemme kiireettömästi keskustelleet maailman menosta ja tulevista kuukausista ja suunnitelmistamme niihin liittyen. Läheinen ihminen on näihin aikoihin korvaamattoman arvokas lahja. Ilman vaimoani olisin menneen vuoden aikana, ja muutoinkin, kärsinyt vakavasta ”halipulasta”.

KD Kuopion tavoitteet valtuustokaudelle 2021-25

Me kristillisdemokraatit rakennamme Kuopiota, jossa on mahdollisuus vaikuttaa, ilo asua, käydä koulua, tehdä työtä ja nauttia eläkepäivistä. Peruspalveluiden turvaaminen koko Kuopion alueella on meille sydämen asia.

Päiväkotien, oppilaitoksien, työpaikkojen ja palvelukotien ilmapiiriä parannetaan kehittämällä yhteisöjen empatia- ja auttamistaitoja. Luonto, kulttuuri, liikunta ja monipuoliset harrastukset edistävät kaikenikäisten hyvinvointia. Yhteistyössä tahdomme huolehtia siitä, että hyvinvointia edistävät palvelut ovat kaikkien saatavilla.

Perheiden palveluja on vahvistettava tukemaan vanhemmuutta ja arjessa selviämistä. Jokaiselle lapselle on taattava ainakin yksi harrastus.

Ikäihmisten kotipalveluista tulee huolehtia yksilöllisen tarpeen mukaan. Omaishoitajien on saatava tarpeellinen tuki. Haluamme myös edistää yhteisöllistä perhekotiasumista.

Maahanmuuttajien aiempi koulutus ja osaaminen tulee olla mahdollista päivittää suomalaiseen työelämään soveltuvaksi. Onnistunut kotoutuminen tuo Kuopioon osaavia ja sitoutuneita työntekijöitä.

Kuopion pitää panostaa taitavaan hankintaosaamiseen. Kaupungin ulkopuolisten projektirahoitusten hakemista tulee jatkaa ja lisätä. Pk-yritykset sekä terveyttä ja hyvinvointia tukevat järjestöt tarjoavat laadukkaita tuotteita ja palveluita. Yhteistyössä edistämme työllisyyttä ja verotulojen karttumista.