Vaalit on käyty ja tulos oli kannaltani hyvä – tulin valituksi kolmannelle kaudelle Kuopion kaupunginvaltuustoon. Olen hyvin kiitollinen saamastani kannatuksesta ja tuesta. Pyrin olemaan kaikessa äänestäjäni luottamuksen arvoinen – niin sitoutumisessa luottamustehtäviini kuin myös ulkoisessa käytöksessä.
Edessämme oleva vaalikausi on kenties tärkein koskaan. Meillä on suuret uudistukset tulossa ja ne herättävät myös suuria tunteita. Kuntauudistus on saatettava maaliin ottamatta tässä kantaa jäljelle jäävien kuntien määrään. Kokoomuksella on oma kantansa, keskustalla lähes päinvastainen. Ei ihme, että koko uudistus takkuaa. Sitten on sote-uudistus, joka on saatava pian valmiiksi. Ainakaan Kuopion näkökulmasta nykyinen järjestelmä ei toimi. Kuopion talous ei kestä sitä, että erikoissairaanhoidosta tulee 8 % :lla nousevat kulut vuosittain. Nykyisessä järjestelmässä erikoissairaanhoidossa on ollut tavallaan piikki auki, kustannukset ovat nousseet holtittomasti ja tämä on samalla näivettänyt perusterveydenhuoltoa. Vaalien alla kuulin monelta kuntalaiselta, ettei terveyskeskukseen pääse millään, ei edes aikaa varaamaan. Näin ei voi eikä saa jatkua. Kolmas suuri haaste on talous. Kuopion tulos vuodelta 2012 näyttää menevän 22 miljoonaa euroa talousarviota pienemmäksi.
Talouden oikenemiseksi Kuopion kaupunki tarvitsee lisää tuloja samalla kun menoja on pystyttävä karsimaan. Tulojen lisääminen edellyttää onnistuneita elinkeinoratkaisuja, ts. sitä että kaupunkiin syntyy määrällisesti lisää työpaikkoja, jotka tuovat kaupungille verotuloja. Kun talous sakkaa, tämä on varsin haasteellista. Toisaalta menojen vähentäminen tarkoittaa selkokielellä sitä, että meidän on keskusteltava palvelujen karsimisesta. Elämme yli varojemme – meillä ei ole varaa nykyisenkaltaiseen palvelutarjontaan! Mistä siis poliittiset puolueet ja kuntalaiset ovat valmiita luopumaan? Asian tekee vaikeammaksi se seikka, ettei kunnissa voida edes päättää esim. subjektiivisten oikeuksien kaventamisesta. Ne päätökset tehdään eduskunnassa. Luvassa on turbulenssia loppuvuodelle.
Henkilökohtaisella tasolla mennyt kuuden kuukauden jakso on ollut varsin haasteellinen. Keväinen verkkokalvoirtauma johti pikaiseen leikkaukseen, josta toipuminen ei sujunut odotetulla tavalla. Vasempaan silmääni syntyi jälkikaihi ja nyt katselen maailmaa keinomykiön kautta. Tällä viikolla sain uudet lasit käyttööni ja nyt opettelen niitä käyttämään, ne kun ovat aivan erilaiset kuin edelliset. Vasta hiljattain olen saanut luvan jälleen lenkkeillä ja käydä kuntosalissa. Tätä odotellessa kuntoni on päässyt rapistumaan, joten nyt on kova työ edessä silläkin rintamalla.
Mieli on virkeä ja into on kova. Tahdon tehdä lujasti töitä kaikilla niillä rintamilla, joilla vaikutan. Sinulle, lukijani, toivotan hyvää ja siunattua alkutalvea!