Björn Cederberg, 73

Savon Sanomien ja ViikkoSavon pitkäaikainen toimittaja arvioi lauantaina 10.2.2007 ViikkoSavo-lehdessä Kristillisdemokraattien mahdollisuuksia tulevissa eduskuntavaaleissa. Ihan mukavaa luettavaa, mutta muutamia tarkennuksia ja kommentteja se kyllä vaatii.

Neljä vuotta sitten täkäläinen sitoutumaton valtalehti ei antanut meille etukäteen mitään mahdollisuuksia säilyttää paikkaamme, joka oli tullut vaaliliitossa keskustan kanssa vuoden 1999 vaaleissa. No, me tiedämme että rukouksen ja kovan työn tuloksena tuo ihme tapahtui. Kristillisdemokraatit kasvattivat äänimääräänsä yli 100 %:lla verrattuna vuoteen 1999 ja säilyttivät paikkansa ilman vaaliliittoa suuremman kanssa. Se oli kova pala monille, koska paikallamme oli monta ottajaa. Näin jälleen kerran osoitimme, että gallupit ovat gallupeja ja äänestäjä osoittaa tahtonsa ja voimansa vaalikopissa.

Nyt edessämme ovat vuoden 2007 eduskuntavaalit ja sama kirjoittelu toistuu. Toimittaja Heiskanen ottaa ontuvasti vertailun kohteekseen vuoden 2004 kuntavaalien tulokset. Mielestäni kuntavaalien perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä siitä, miten käy eduskuntavaaleissa. Miksi ei? Jo sen vuoksi, että panostukset eduskuntavaaleihin ovat aivan toista luokkaa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että toteutunut budjettini vuoden 2004 kuntavaaleissa oli 160 euroa, jolla sain 191 ääntä. Nyt puhutaan moninkertaisesta panostuksesta ja se tulee myös näkymään tuloksissa. Mm. tästä syystä kuntavaaleja ja eduskuntavaaleja ei voi verrata keskenään, jos tavoitteena on olla objektiivinen.

Juuri se seikka, että panostus on huomattava – sekä käytetyssä ajassa että rahassa mitattuna – osoittaa toimittaja Heiskasen johtopäätöksen vajavaisuuden. Hän nimittäin päättelee, että kaikki työ tehdään yhden tietyn ehdokkaan läpi saamiseksi. Työtä tehdään kyllä hartiavoimin sen eteen, että tulevassa eduskunnassa istuu edelleen kristillisdemokraatti Pohjois-Savosta. Kuka hän on, se selviää viimeistään 19.3.

Omasta puolestani voin sanoa, että minä ja upea tukiryhmäni tulemme yhdessä tekemään kaikkemme, että tulos olisi meidän kannaltamme paras mahdollinen. Uskon, että olemme kulkemassa kohti uutta ihmettä. Ihmeen keskipisteessä on tavallinen ihminen – äänestäjä.

Ensimmäiseksi tahdon kiittää teitä kaikkia ystäviä, jotka eri tavoin olette kuluvan viikon aikana minua rohkaisseet matkallani kohti eduskuntaa! Vielä on viisi viikkoa tiukkaa työntekoa ja sitten voimme jännätä, miten vaaleissa meni ja kenelle Pohjois-Savon äänestäjät antoivat mandaatin eduskuntaan seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Uskon lujasti omiin mahdollisuuksiini ja omaan osaamiseeni, niin politiikan kentällä kuin muissakin ympyröissä. Eduskunnassa kielitaidosta on ehdottomasti hyötyä ja sitä minulla riittää kansainvälisiin ympyröihin asti. Rakennetaan yhdessä yllätys! Palikat ovat kasassa – enää puuttuvat vain äänet ja siihen minä tarvitsen Sinun apuasi!

Tänään (10.2.) olin muutaman muun KD-ehdokkaan kanssa Nilsiän torilla jututtamassa ihmisiä ja kyselemässä heidän tuntojaan tämän hetken Suomesta. Nilsiän torilta Tahkon kautta kotiin Kuopioon. Nopea vaatteiden vaihto ja sitten Kuopion kaupungintalon juhlasaliin, jonne Suomi-Kiina-seura, Savonia-Amk ja Kuopiossa asuvat kiinalaiset olivat järjestäneet kiinalaisen uuden vuoden juhlan. Nyt alkoi kultapossun vuosi, kiinalaiset odottavat tästä vuodesta paljon.

Ilta sujuikin sitten yllättävällä tavalla. Vaimoni oli sopinut erään ystävämme kanssa siitä, että hän opettaa meille salsan alkeet eli salsan perusaskeleet. Meitä oli opettajan lisäksi neljä oppilasta. Tanssi on vähän niin kuin kymmensormijärjestelmällä kirjoittaminen – ensin täytyy saada liikkeet selkäytimeen, sen jälkeen se menee omalla painollaan. Vaikeus on vaan siinä, että askeleiden saaminen selkäytimeen vie aikaa ja tällä hetkellä sitä ei liioin ole ylimääräistä. Onneksi vaimoni on kärsivällinen!

Nähdäänkö ystävänpäivänä 14.2. Kuopion torilla? Olen siellä ainakin Radio Dein 5-vuotisjuhlassa mukana klo 11 alkaen, luultavasti jo ennen sitä. Tulethan mukaan!

 

Suostuessani kansanedustajaehdokkaaksi tiesin sen tarkoittavan tulevina kuukausina paljon työtä. Työntekoa en ole koskaan pelännyt, sillä siihen totuin pikkupojasta asti ja olen ollut ansiotyössä 16-vuotiaasta lähtien. Kuitenkin viime viikkojen työtahti on ollut sellainen, etten ihan heti muista moista. On joutunut tottumaan siihen, että jatkuvasti on yhtä aikaa monta palloa ilmassa. Keskittyminen ei saa herpaantua ja päämäärän tulee olla koko ajan kirkkaana mielessä. Ja silti – työssä pitää olla ilo mukana eikä huumoriakaan sovi unohtaa.

Sunnuntaina 28.1. illansuussa lähdin kohti Kouvolaa, jossa minua odotti kuudentoista aikuisopiskelijan ryhmä. Kyseessä oli työttömien ohjaavan koulutuksen kurssi, jossa olin ohjaamassa opiskelijoita kolmen päivän ajan. Ensimmäinen päivä oli luennointia pääasiassa työkyvystä, sen ylläpitämisestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Kaksi seuraavaa päivää olivat opiskelijoiden henkilökohtaista ohjausta, lähtökohtana kunkin opiskelijan oma terveystilanne. Normaalin työpäivän päälle tein vielä hotellista käsin kirjoitustyötä seuraavan päivän puolelle. Siinä syntyi mm. Hyvä kysymys-palstan kirjoitus 31.1. ilmestyneessä ViikkoSavo-lehdessä ja vastaukset yhteen vaalikoneeseen.

Kotona olin ke-iltana klo 21.30. Seuraavana päivänä kirjallisia töitä, rakennuslautakunnan kokous ja illalla vielä SAK:n vaalipaneeli. Sen päälle vaimoni ja kahden ystävän tapaaminen teekupposen merkeissä. Tänään on puhelin ollut ahkerassa käytössä, samoin tietokone, netti ja sähköposti.

Huomenna lauantaina on ohjelmassa häät ja niiden myötä luova tauko työntekoon – tosin vain puolen päivän mittainen.

Summa summarum: Jos et pelkää työtä, pidät haasteista, haluat oppia uusia asioita ja sinulla on tahto vaikuttaa yhteisiin asioihin, minulla on sinulle ehdotus: Ryhdy kansanedustajaehdokkaaksi!